Toivomus

Aivan yllättäen eräänä kauniina kesäpäivänä Jumala ilmestyi maan päälle Gary Glitterin hahmossa ja ilmoitti valinneensa Raumalaisen Jari Mannion esittämään hänelle toiveen. Vain taivas olisi rajana, Jumala sanoi ja lupasi toteuttaa aivan minkälaisen toiveen tahansa. Jarille annettiin vuosi aikaa miettiä toivettaan. Syyskuussa Jumala saapuisi Wembleyn stadionille kuulemaan, minkälaiseen tulokseen Jari oli mietinnöissään päätynyt.

Jumala oli ollut hyvin niukkasanainen, eikä hän kertonut juuri muuta kuin Jarille annetun tehtävän. Sitten hän veti ”I’m the leader of the gang”:in tuomiopäivän pasuunoiden säestyksellä ja paineli tiehensä. Mistään ei oikeastaan käynyt ilmi, minkä kaltaisesta jumalasta nyt oli kyse ja mitkä hänen motiivinsa olivat. Ulkonäöstäkään ei voinut päätelmiä juuri tehdä, hänhän oli näet ottanut itselleen Gary Glitterin hahmon. Enkelinsiivet kertoivat ehkä jostakin juutalaisperäisestä, mutta kapaloitu alaruumis kieli jostakin aivan muusta. Ihmiset olivat kuitenkin varmoja siitä että kyseessä todella oli jonkinlainen Jumala ja että hän todella ilmestyisi vuoden kuluttua Wembleylle toteuttamaan tämän suurenmoisen ihmeen. Jari oli ilmeisesti valittu tähän hirvittävään tehtävään aivan summamutikassa, sillä hän oli täysin tavallinen kolmekymppinen suomalainen mies. Ei tyhmä eikä älykäs, ei kaunis eikä ruma vaan vaaleahapsinen Jari Raumalta.

Kuten arvata saattaa, Jarin tehtävä ei ollut helppo. Tähän johtopäätökseen olivat tulleet myös miljoonat kanssaihmiset jotka tahoillaan tahtoivat helpottaa Jarin taakkaa tarjoamalla kukin omaa ratkaisuaan ongelmaan. Tämä kuitenkin vain lisäsi Jarin tuskaa, sillä toivomuksia oli lähes yhtä paljon kuin toivojiakin ja kukin perusteli kantansa varsin hyvin. Mikä olisi se yksi toive jonka toteuttaminen olisi mahdollisimman oikein kaikkien kannalta? Olisiko syytä toivoa jotain joka tuo hieman iloa kaikille, vai kenties jotakin joka tuo paljon iloa hieman pienemmälle porukalle?

Vuoden mittaan toivojat alkoivat muodostaa erilaisia yhteenliittymiä, painostaakseen Jaria mahdollisimman tehokkaasti tekemään oikean ratkaisun. Maailmanrauha-järjestöön kuului miljoonia jäseniä, niin kuin myös Anti-aidsiin, Elämän tarkoituksen löytäjiin ja lukuisiin muihin yhteenliittymiin. Lisäksi Turo Keskitalo Laukaalta tahtoi itselleen hämähäkin suhteelliset voimat ja ketteryyden. Näin maailma oli jaettu sektoreihin ja klikkeihin, joilla ei ollut enää mitään tekemistä kansallisuuden, valtioiden rajojen, uskonnon tai minkään muunkaan menneestä maailmasta tutun kategorian kanssa.

Pian ryhmien välinen kyräily muuttui väkivallaksi ja avoimeksi vihanpidoksi. ”Maailmanrauhalaiset” vihasivat silmittömästi ”Elämän tarkoituksen löytäjiä” ja toisinpäin. Ihmiset alkoivat koristautua järjestöjensä tunnuksin erottaakseen toisensa, eikä kaduilla enää liikuttu yksin, vaan samanhenkisten joukkioissa, jotka olivat koska tahansa valmiit taistelemaan henkensä edestä. Poliisista, armeijasta taikka ylipäänsä minkäänlaisesta virkavallasta ei ollut apua, sillä jokaisella heistäkin oli omat toiveensa.

Jokaisen vähänkään merkittävän valtion hallitus oli ottanut Jariin yhteyttä. Niin kuin myös Mafia, Vapaamuurarit, ZOG, Maailman kauppajärjestö, Sedu Koskinen, Illuminati ja joka ikinen vähänkään minkäänlaista valtaa hallussaan pitävä taho maan päällä. Jarille oli joka suunnasta tehty selväksi, että ellei toive olisi kulloisenkin tahon intressien mukainen, olisi Jari ja kaikki hänen sukulaisensa ja läheisensä kokeva karmean ja kivuliaan kuoleman. Repe Koskinen uhkasi että ”myllytän sua ihan vitusti josset hoida mul kolkytdonaa”.

”Jos toteutan yhden toiveen, tuotan pettymyksen toiselle. En voi millään muotoa löytää kaikkia tyydyttävää ratkaisua, lopulta joku aina kärsii. Mitä Hän haluaa kertoa meille tällä kaikella? Näinkö Jumala haluaa osoittaa minulle oman osansa mahdottomuuden ja vaikeuden? Eikö olisi helpompiakin tapoja kertoa että ihmisen on mahdotonta leikkiä Jumalaa? ” Jari pähkäili päivät pitkät. Hän yritti löytää neuvoa ongelmaansa raamatusta, huomatakseen vain että kaikki mitä hän todella halusi toivoa, oli syntiä. Vuosi oli ollut hänen elämänsä hirvein ja mitä ilmeisimmin myös hänen viimeisensä.

Viikko ennen h-hetkeä Jari lensi Ibizalle, jossa hänen oli määrä viettää aikaa ”Neuvonantajan” kanssa. ”Neuvonantaja” oli ottanut Jariin yhteyttä kuukausi sitten. vaikka Jarille soiteltiin koko ajan ja kaikenlaiset helppoheikit tarjoilivat hänelle palveluksiaan tauotta, oli ”Neuvonantaja” jostain syystä erottunut joukosta ja saanut Jarin vakuuttuneeksi omasta tarpeellisuudestaan.

”Neuvonantaja” ei oikeastaan kertonut Jarille mitään mullistavaa, mutta hänen äänessään oli jotakin lumoavaa. Outo karisma teki Jariin vaikutuksen, vaikkei hän ollut koskaan puhunut ”Neuvonantajan” kanssa kuin puhelimessa, saati sitten tavannut tätä. ”Neuvonantaja” ei koskaan kertonut Jarille nimeään, eikä mitään muutakaan itsestään. Jarin udellessa ”Neuvonantajan” henkilöllisyyttä, oli toinen vastannut omituisesti: ”Kuinka hyvin sinä oikein haluat minut tuntea? Minä olen ollut Sinun kanssasi koko ajan, eikö se riitä?”. Jari oli hämmentynyt. ”Kuka kumma tuo voisi olla?” Teennäinen salaperäisyys, mystiikan värittämä paskanjauhanta ja korni fraseeraus tekivät jokatapauksessa Jariin suuren vaikutuksen. ”Tämän täytyi olla todella suuri ja viisas mies.”

”Neuvonantaja” oli komea vaaleatukkainen mies, aivan kuin enkeli ilman siipiä. Vaikka Jari oli aivan varma siitä että hän ei ollut koskaan ennen tavannut tuota merkillistä miestä, oli miehessä kuitenkin jotakin omituisen tuttua. Jotakin outoa, ehkä vuosien takaa, merkillinen tunne tai muistikuva josta ei saa millään selkoa, joka on kielenpäässä koko ajan mutta ei millään muotoudu mielessä käsitettävään järjelliseen muotoon. Vuosia myöhemmin Jarille selvisi että tämä johtui tapahtumista jotka hän oli unohtanut. Ehkäpä siksi että hän halusi kiistää niin kovasti tietyt piirteet itsessään, toisaalta siksi että hän oli ollut tolkuttomassa humalassa. Hän oli unohtanut huuruisen illan Suxesissa ja irstaan yön ”Neuvonantajan” hellässä huomassa.

”Neuvonantaja” puhui kuiskaten. Se levitti aurinkorasvaa Jarin hartioille ja supisi Jarin korvaan neuvojaan heidän rentoutuessaan altaan reunalla.

”Sinä et voi millään miellyttää kaikkia, saati pelastaa maailmaa. Vaikka yrittäisit olla kuinka hurskas, sinä tulet kuolemaan, niin kuin kaikki läheisesi.”

”Mutta mitä minä voin tehdä? Mitä mahdollisuuksia minulla on?” Jari parahti kerta toisensa jälkeen, jolloin ”Neuvonantaja” vastasi:

”Minä annan sinulle neuvon, kuuntele tarkkaan. En kerro sinulle mitä sinun tulee tehdä, mutta kerron sinulle jotakin joka auttaa sinua selvittämään minkäluontoinen toive, on OIKEA ratkaisu.. Katsohan.. Minä satun tietämään, että kukaan ei saa koskaan tietää mitä sinä toivot. Toivomus suoritetaan kahden kesken sinun ja Jumalan kanssa. Kukaan ei kuule, eikä kukaan näe. Jälkeenpäin ihmiset eivät enää muista kuka toivomuksen esitti.”

”Mistä sinä tiedät tuon kaiken?” Jari kysyi.

”Oletko sinä muka puhunut Jumalan kanssa?”

”En pitkään aikaan, mutta minulla on suhteita.” ”Neuvonantaja” vastasi.

Wembley oli täynnä ihmisiä. Miljoonat vaeltajat olivat sammuttaneet koko Englannin täysin ja nyt oli koittamassa hetki jota kaikki maailman ihmiset odottivat hengitystään pidätellen.

Jari käveli hermostuneena ympyrää takahuoneessa. ”Neuvonantaja” kulki alati hänen kannoillaan, kuiskutellen vähän väliä jotakin hänen korvaansa. Jari ei ollut ollenkaan varma päätöksestään. Vuoden harkinnan jälkeen hän ei ollut päässyt puusta pitkälle. Tosin, ”Neuvonantajan” sanat ja joka puolella vellova mökeltävä ihmismassa, olivat ehkä saattaneet edesauttaa tietynlaisen päätöksen muodostumista hänen alitajunnassaan.

Yhtäkkiä Gary Glitter seisoi hänen edessään sauvaansa heilutellen. Hän kävi lavalla vetämässä pikaisesti ”Doing alright with the boys”:in ja huikkasi sitten Jarille: ”Tule lavalle, on aika.” Seistessään stadionilla koko maailman silmien alla, Jari pelkäsi enemmän kuin koskaan ennen elämänsä aikana. Gary Glitter lausui mikrofoniin: ”Esitä toivomuksesi niin toteutan sen.” Jari pälyili ympärilleen ja näki ”Neuvonantajan” lavan reunalla katkomassa sähköjohtoja. Jari yskähti mikrofoniin, mutta kaiuttimista ei kuulunut mitään. ”Neuvonantaja” nykäisi narusta ja suuri esirippu laskeutui lavan eteen, jättäen Jumalan ja Jarin turvaan ihmisten katseilta. Jari katsoi Gary Glitteriä silmiin ja lausui hiljaa: ”Minä haluan maailman suurimman peniksen.”